Twitter-tarinat (HannaRiikka & HeidiJohanna)

Flash fictionilla on monta nimeä. Yksi niistä on micro-fiction. Näitä voivat olla esimerkiksi 140 merkin mittaisia tarinoita, joita voi julkaista vaikkapa Twitterissä! Nykyajan kiire ja sosiaalinen media antaa mahdollisuuden myös pikkuruisille tarinoille. Aina ei ole aikaa lukea romaania, silloin voit lukea flash fictioneja! Tai vaikka Twitter-tarinoita! 🙂

 

Flash Fiction päivänä vinkattu harjoitus sopii hyvin tähän. Kolmen lauseen tarina.

  1. Lause on lähtötilanne, josta käy ilmi esim. paikka, aika, päähenkilö.

  2. Lause sisältää ristiriidan tai ongelman.

  3. Lause lopettaa tarinan joko ongelman/ristiriidan ratkaisulla tai jollain vielä vaikeammalla ongelmalla, joka tulee kun aiempaa ongelmaa ei saada ratkaistuksi (esim. Avain on kadonnut eikä ovea saada auki. Kun avain löytyy, se hajoaakin lukkoon eikä ovea saa ikinä auki ilman sen rikkomista)

 

HannaRiikka

  • Tytöllä oli hiuksissa rusetti. Rusetti ei lähtenyt enää irti. Tyttö meni parturiin.

  • Hiiri asui roskapöntössä. Roska-auto kävi hakemassa kodin pois. Hiiri muutti kerrostaloon.

  • Kissa leikki hännällään. Se jäi oven väliin. Kissasta tuli pupu.

HeidiJohanna

  • Koivunlehti putosi puusta. Se oli yksin maassa. Eikä tuuli auttanut sitä takaisin.

  • Hammastikku odotti malttamattomana ravintolan pöydällä. Sen otti pieni tyttö. Ja lääkäriin piti lähteä keskellä yötä.

  • Vaaleatukkainen tyttö hiipii kaupungilla. Hän peitti kasvonsa. Sillä ne paljastaisivat kuka hän oli oikeasti.

Flash Fiction Päivän satoa

Eilinen Flash Fiction päivä tuotti tulosta! HannaRiikka osallistui haasteeseen, jossa piti kirjoittaa flash fiction annetuista aiheista. Yläraja tarinalle oli 500 sanaa. HannaRiikan teksti julkaistiin monen muun tekstin tavoin The Write-In blogissa.

Teema oli ”kadotettu/löydetty” ja flash fiction oli vain kahden lauseen mittainen.

Voitte käydä lukemassa sen täällä!

Flash fiction voi olla siis vaikka miten lyhyt! Kirjoittamisen iloa kaikille!

National Flash-Fiction Day 2015 (HannaRiikka)

Tänään juhlitaan Flash Fiction Päivää!

Flash fiction antaa mahdollisuuden kirjoittaa monipuolisesti. Koko ikäni olen etsinyt aihetta johon en kyllästy ja josta saisin kirjoitettua kokonaisen kirjan. Aiheita ja ideoita oli liikaa enkä osannut päättää. Aloitin tarinan, aloitin seuraavan ja seuraavan… Lopulta kohtasin flash fictionit. Niihin tutustuessani huomasin, että olin kirjoittanut niitä koko elämäni. Nyt tiedän kirjani aiheen: kokoelma flash fictioneja. Kirjassa ovat kaikki ideat, joista en saanut aikaan kirjaa, mutta jotka olivat kirjoittamisen arvoisia.

Mikä flash?

  • Alle 1 000 sanaa
  • 1 juoni, johon kaikki toiminta viittaa
  • Jotain yllättävää tapahtuu
  • Jättää lukijan miettimään mitä juuri tuli luettua

Miten hyödyt?

  • Nopeus: kirjoitat, editoit ja julkaiset nopeasti lyhyttä tekstiä
  • Monipuolisuus: mahdollistaa monien aiheiden käsittelyn lyhyessä ajassa
  • Hupi: innostuessa ei pysty enää lopettamaan! 🙂
  • Tarkkuus: Oppii huomaamaan tärkeät sanat ja miettimään miten sen voi sanoa lyhyesti.
  • Ja paljon muuta!

Tutkiessani flash fictionia ja etsiessä tietoa siitä, en löytänyt mitään suomeksi. Luin englanniksi kaiken mitä tiedän aiheesta. Halusin kuuluttaa koko Suomelle aiheesta ja jakaa tietoni eteenpäin sekä omia flash fictioneja. Innostin ystäväni mukaan ja syntyi blogi. Tämä blogi on tarkoitettu koko Suomelle.

Jos haluat vain lukea, lue.
Jos kiinnostuit myös kirjoittamaan, kirjoita.
Haluamme jakaa blogissa myös muiden kirjoittamia flash fictioneja.
Jos innostuit, ota yhteyttä!

flashfictionfinland@gmail.com

 

Jos innostuit kirjoittamaan, kokeile kirjoittaa tarina, jossa on vain kolme lausetta.
Ensimmäisessä lauseessa käy ilmi lähtötilanne,
toisessa tulee esille ristiriita
ja kolmas lause päättää jotenkin tarinan.
Itse innostuin alun perin flash fictioneista luettuani erittäin lyhyen ja napakan tarinan.
Se kuului näin: ”For sale: baby shoes, never worn.”
Flashin kirjoittajasta ei voida olla varma, mutta joistakin lähteissä kirjoittaja oli Ernest Hemingway.

Paljastus (HeidiJohanna)

Koulussa oli äidinkielen tunti. Aiheita oli  monenlaisia eikä Iskulla tuntunut olevan mielenkiintoa kirjoittaa mistään. Hän yritti aloittaa monestakin eri otsikosta, mutta lopulta kumitti kaiken aina pois. Aloitukset tuntuivat huonoilta ja liian ohuilta tarinan aluksi. Opettaja pyysi laittamaan silmät hetkeksi kiinni ja miettimään tarkoin millainen tarina pojan mielessä sillä hetkellä oli. Se saattoi olla totta tai unta, mutta pojan olisi luotava siitä uskottava kokonaisuus. Se auttoi ja lopulta poika alkoi kirjoittaa kynä sauhuten ajatuksiaan.

Iskulla oli kaksi paperia täynnä kun kellot soivat eikä hänelle jäänyt aikaa lukea tekstiä enää ennen palautusta. Luokan ulkopuolella ajatukset alkoivat selkiintyä. Kävellessään alakertaan ja kotiin päin hän huomasi, että sieltä puuttui muistoja ja johtolankoja jotka olivat livahtaneet ulos salaisuuksien lokerosta. Lokerosta, jota ei pitänyt koskaan avata. Nyt poika toivoi, että opettaja uskoisi hänen vain kirjoittaneen satua, mutta entä jos isä saisi tietää, hän varmasti suuttuisi.