Paljastus (HeidiJohanna)

Koulussa oli äidinkielen tunti. Aiheita oli  monenlaisia eikä Iskulla tuntunut olevan mielenkiintoa kirjoittaa mistään. Hän yritti aloittaa monestakin eri otsikosta, mutta lopulta kumitti kaiken aina pois. Aloitukset tuntuivat huonoilta ja liian ohuilta tarinan aluksi. Opettaja pyysi laittamaan silmät hetkeksi kiinni ja miettimään tarkoin millainen tarina pojan mielessä sillä hetkellä oli. Se saattoi olla totta tai unta, mutta pojan olisi luotava siitä uskottava kokonaisuus. Se auttoi ja lopulta poika alkoi kirjoittaa kynä sauhuten ajatuksiaan.

Iskulla oli kaksi paperia täynnä kun kellot soivat eikä hänelle jäänyt aikaa lukea tekstiä enää ennen palautusta. Luokan ulkopuolella ajatukset alkoivat selkiintyä. Kävellessään alakertaan ja kotiin päin hän huomasi, että sieltä puuttui muistoja ja johtolankoja jotka olivat livahtaneet ulos salaisuuksien lokerosta. Lokerosta, jota ei pitänyt koskaan avata. Nyt poika toivoi, että opettaja uskoisi hänen vain kirjoittaneen satua, mutta entä jos isä saisi tietää, hän varmasti suuttuisi.

Mainokset

Teemaviikko 1: Sisäleikkipuisto (HeidiJohanna)

Menen lasteni kanssa sisäleikkipuistoon. Siellä on valtavasti tekemistä ja ulko-ovelle asti kuuluu lasten iloinen riemu. Joukossa on myös haukotus. Se istuu yksin muutoin tyhjällä penkillä ja odottaa. Lapseni juoksevat paikasta toiseen. He ovat seikkailulla, joihin ei aikuisia mahdu. On ilo nähdä heidät yhdessä. Muutoin leikkivät omiaan, tyttö ja poika. Poika on taitava kiipeämään vaikka paljon nuorempi tyttöä. Hellästi tyttö ohjaa huojuvaa siltaa kädestä ja nauraa pojan jutuille.

 

Lähdemme juuri ennen sulkemisaikaa. Kun valot sammuvat, vanhus istuu edelleen penkillä.

Teemaviikko 1: Autiolla saarella (HeidiJohanna)

Vene karahti rannikolle. Yö oli ollut raskas, täynnä epätoivoa. Olimme nähneet merellä mustiin lippuihin puetun merirosvolaivan ja uskoimme olevamme kaukana mistään, mutta tuuli johdatti meidät perille.

Saarella oli selvä talon paikka ja aloimme vauhdilla koota seiniä suojaksi. Vangitsimme hevosen aitaukseen ja etsimme sille heinää. Hämähäkkiseittimetsä oli synkkä paikka. Puut kasvoivat niin lähellä toisiaan että niiden välistä mahtui vain toinen. Onneksi kaverinani oli ketterä apina, jonka neuvottomuus ei jättänyt meitä pulaan. Koko ajan eteeni tuotiin uusia rakennustarvikkeita. Rakensimme myös sillan pienelle naapurisaarelle, josta löysimme nuoren leijonan pennun.

Lopulta työ oli valmis ja jätimme saaren, lapsi lähti huoneesta ja valot sammuivat.

Teemaviikko 1: Ensikosketus (HannaRiikka)

Palat olivat liian liukkaita pysyäkseen käsissä. Sormet olivat liian pienet tarttumaan niihin. Pala lensi sinne, toinen tänne. Välillä aukon täytti kuola, joka jäi lopulta palan alle.
Vähän suuremmat sormet tulivat auttamaan. Ne veivät palaset helposti paikoilleen. Pienet sormet ottivat palat taas pois paikoiltaan, suuremmat laittoivat ne takaisin.
Pienet kädet hävisivät kyllästyneinä jonnekin. Suuremmat jäivät kokoamaan kaiken paikoilleen.
Kohta sormia ei näkynyt enää ollenkaan ja tuli hiljaista.
Jostain piilosta ilmestyi karvaiset sormet ja ottivat kaikki palat mukaansa.