Yöllinen koputus (HeidiJohanna)

 

Maija odotti poikaansa Paavoa tulevaksi harrastuksista koululta. Koulunpihalla oli vielä illallakin lapsia leikkimässä ja keinumassa. Se oli suosittu piha lasten keskuudessa. ”toivottavasti tänne ei ikinä nuoriso löydy juomaan alkoholia” Maija ajatteli. Hänen katseensa alkoi seurata tiettyä tyttöä pihalla ja ajatuksissaan Maija itse juoksi noissa samoissa keinuissa. Ei ollut montaakaan vuotta aikaa siitä kun Maija itse oli ollut koululainen ja keinunut hurjaa vauhtia pihalla. Hänen silmänsä painuivat kiinni, mutta Maija tuskin huomasi sitä. Muistot veivät hänet koulunpihalla rakennettuun majaan, joka oli purettu viime kesänä, koska yksi poika oli pudonnut sieltä ja kuollut. Majassa oli kokoontunut tyttöjen salainen iltakerho, jossa juoruttiin pojista ja juotiin vanhemmilta salaa limua. Maija oli kerhon perustaja ja siksi maja oli hänelle ollut rakas.

KOP KOP

Maija hätkähti hereille. Ulkona oli jo pimeää. Tähdet loistivat kirkkaasti pilvettömältä taivaalta ja yksi erityisen kirkkaasti. Maija muisti unessaan kuinka oli valloittamassa majaa pojilta. Silloin hän uskalsi olla hurja ja huutaa hävyttömyyksiä. Yksi niistä pojista aikoinaan rakastui Maijaan ja he saivat Paavon.

Auton tuulilasissa oli kirje.

Maija otti kirjeen ja alkoi lukea sitä. Se oli kirjoitettu pojan käsialalla ja siinä uhkattiin, että Maijan täytyisi heti tuoda alla olevan osoitteen postilaatikkoon tuhat euroa tai jotain pahaa tapahtuisi hänelle. Allekirjoituksena oli PAAVO.

Mainokset